HeiDiskurssi Tulkintojani yhteiskunnasta

Lapset, joiden luona pukki ei vieraile

  • Lapset, joiden luona pukki ei vieraile

Eri kansalaisjärjestöt keräävät joulun alla kiivaasti lahjoituksia vähävaraisille lapsiperheille. Jostain voi saada joulukinkun, jostain joululahjan lapselle, jostain jouluaterian tai jopa ruokalahjakortin jouluisia ruokaostoksia varten. Ihmisten anteliaisuus ja aktivoituminen lahjoittamaan varsinkin tähän aikaan vuodesta lämmittää tietysti mieltä, mutten voi hyväksyä, että Suomessa joulupukin vierailu lapsiperheissä on enenevissä määrin toisten hyväntahtoisuuden varassa hallituksen päättämien leikkausten kurittaessa lapsiperheitä yhä enemmän. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 150 000 köyhää lasta, mikä tarkoittaa lähes 14 prosenttia kaikista lapsista. (Vertailun vuoksi: vuonna 1995 köyhiä lapsia oli Suomessa 52 000.)

Köyhyyden vaikutusta lapsiin on Suomessa tutkittu jonkun verran, mutta edelleenkin sen vaikutuksia vähätellään. Köyhyydestä on tullut myös periytyvää, eikä 50-luvun kaltaista sosiaalista nousua enää laajemmalti tapahdu. Köyhyyden suoria vaikutuksia lapsiin ovat muun muassa monenlainen osattomuus ja omasta elinpiiristä syrjäyttäminen. Jos lapsella ei ole kauden hittileluja tai esimerkiksi kännykkää käytettävissään, hän helposti jää koulussa kaveripiirinsä ulkopuolelle. Lapset tunnistavat myös ikätovereidensa köyhyyttä: kirpputorilta ostetut vaatteet saattavat aiheuttaa lapselle häpeää ja johtaa kiusaamiseen. Köyhät lapset eivät myöskään välttämättä pääse osallistumaan luokkaretkille, ja harrastusmahdollisuuksien puuttuminen saattaa vaikeuttaa kavereiden hankintaa koulun ulkopuolellakin. Tietoiskuna vielä, että köyhimmät lapset myös Suomessa jäävät vaille kunnollista ravintoa ja lääkärikäyntejä.

Lapset kärsivät toki perheensä köyhyydestä välillisestikin. Jokapäiväinen huoli siitä, riittävätkö rahat ruokaan ja laskuihin, vaikuttaa tietysti vanhempien hyvinvoinnin kautta negatiivisesti koko perheen arkeen. Jos vanhempien voimat hupenevat jatkuvaan pennin venyttämiseen, ei ole ihme, että usko omaan ja lapsen tulevaisuuteen horjuu. Puhutaan näköalattomuudesta, kuinka esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiltä puuttuu näkemys siitä, kuinka omaan elämäänsä voi itse vaikuttaa. Jos yhteiskunta tuntuu kuitenkin lyövän jatkuvasti ovia nenän edessä kiinni vaikkapa työsuhteiden päättyessä määräaikaisina ja koulutusmahdollisuuksien puuttumisena, niin ei ole ihme, jos ei jaksa enää unelmoida.

Vanhempia tietysti syyllistetään paljon lapsiköyhyydestä. Legenda, jonka mukaan Suomessa on ihmisiä, jotka suunnittelevat tulevaisuutensa toimeentulotuen varaan ja hankkivat lapsia nostaakseen lapsilisää, on oikeiston luoma ja täyttä puppua. Keskimääräinen toimeentulotuen kesto perheissä on noin kuusi kuukautta. Kun ottaa huomioon, että esimerkiksi työttömän peruspäivärahalla oleva lapsellinen tippuu lähes automaattisesti toimeentulotuen piiriin, niin tämä legenda on helppo todeta valheelliseksi. Toimeentulotuelle muutenkin joudutaan, ei päästä. Sitä paitsi jokainen lapsen vanhempi tietää, ettei lapsen hankkiminen ole taloudellisesti kannattavaa. Lapsilisä ei mitenkään riitä lapsen kasvattamisesta aiheutuviin kuluihin. Toimeentulotukea hakeneet vanhemmat lisäksi tietävät, ettei sen saaminen ole mitenkään varmaa.

Valtion talouden kannalta lapsen odotusarvo on toistaiseksi positiivinen, joten lapsiin kannattaa sijoittaa. Yksi ainoa pysyvästi syrjäytetty ihminen kustantaa yhteiskunnalle kuitenkin reilusti yli miljoona euroa, joten aika paljon saadaan sijoittaa syrjäytymistä ehkäiseviin toimenpiteisiin ennen kuin sijoitukset käyvät tappiollisiksi. Kouluttautumismahdollisuudet, laadukas ja kaikille avoin varhaiskasvatus, harrastusmahdollisuudet, matalankynnyksen mielenterveyspalvelut vanhemmille ja lapsille, ennaltaehkäisyyn perustuva lastensuojelu, kaikille yhdenvertainen koulupolku sekä riittävä toimeentulo vanhempien yhteiskunnallisesta statuksesta riippumatta ovat tehokkaita keinoja ehkäistä pahimmillaan jo lapsena alkavaa eriarvoistumisen ja syrjäyttämisen kierrettä.

Lapsiperheisiin sijoitetut rahat eivät ole kulu, vaan erittäin kustannustehokas investointi tulevaisuuteen.

Odotan kevään eduskuntavaaliehdokkailta uusia avauksia lapsiköyhyyden poistamiseksi. Palvelut ja etuudet on saatava vastaamaan nykypäivää. Toivoisin päättäjien ymmärtävän, että me köyhät lapsiperheet emme ole ainoastaan lapsiperheitä vaan olemme myös pienipalkkaisia palvelutyöntekijöitä, hoitajia, vuorotyöläisiä, opiskelijoita, työttömiä, sairaita, vammaisia tai aivan jotain muuta. Meihin vaikuttavat muutokset (lue: leikkaukset) myös muissa kuin suoraan lapsiperheille suunnatuissa etuuksissa tai palveluissa. 

Oikein hyvää joulua kaikille!

(Kirjoitus on päivitetty versio vuonna 2016 julkaisemastani tekstistä.)
 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat